Hiilihydraatit

Print

Selluloosa ja kokonaisravintokuitu (TDF)

Viimeisimpien ravintokuituja käsittelevien tutkimusten ansiosta liikalihavuutta, diabetesta, ummetusta tai ripulia voidaan ehkäistä tai hoitaa tehokkaasti lisäämällä eläimen ruokavalioon oikea määrä oikeanlaista kuitua.

Selluloosa on hyvin suuri molekyyli, joka koostuu tuhansista glukoosiyksiköistä, jotka yhdistyvät toisiinsa vahvemmilla kemiallisilla sidoksilla kuin tärkkelyksessä. Ravintokuiduista vain osa on selluloosaa, muita kuituja ovat erilaiset liukoiset ja liukenemattomat kuitumaiset kasvien ainesosat, kuten hemiselluloosa, pektiinit, ligniinit ja oligosakkaridit. Selluloosalla ei ole ravintoarvoa, vaikka se sisällytetäänkin kokonaiskuitupitoisuuteen.

Merkitys kehossa

Kuitujen merkitys kehossa riippuu niiden tyypistä. Sulamattomat ja liukenemattomat kuidut (raakaselluloosa, ligniini) toimivat suoliston täytteenä ja auttavat suolistoa toimimaan mekaanisesti voimistamalla supistelua ja siten ruokasulan etenemistä suolistossa (peristaltiikka). Liukoiset kuidut (pektiini, FOS, MOS) ovat tärkeitä ruoansulatuskanavan terveydelle ja hygienialle. Oikea kuituseos ruoassa saattaa lisätä kylläisyyden tunnetta ylipainoon taipuvaisilla eläimillä. Vähän liikkuvien kissojen ruoassa tietyt kuidut vähentävät karvapallojen muodostumista kuljettamalla niellyt karvat suoliston läpi ulosteeseen.

Luonnolliset lähteet

Kuidut ovat tärkeimpiä kasvien raaka-aineita. Ne ovat ikään kuin ulkoinen luuranko, joka tarjoaa tukea ja antaa kasville muodon. Tämä selittää, miksi yleistermi "selluloosa" sisältää itse asiassa paljon erilaisia molekyylejä, jotka on keinotekoisesti liitetty yhteen; vertaile vaikkapa puunrunkoa ja porkkanaa tai tarhapapua.

  • facebook
  • youtube