Syntymästä aikuisuuteen

Print
Syntymästä aikuisuuteen

Kissanpennun kehitys

Syntyessään kissanpentu on täysin riippuvainen emostaan, mutta se itsenäistyy jo muutaman viikon kuluessa. Tämä nopea kehittyminen imetysvaiheen aikana eli jo ennen vieroitusta on kissaeläinten erityisominaisuus.

Kissanpentu syntyy sokeana ja kuurona ja painaa syntyessään vain noin 100 grammaa. Emo nuolee sikiöpussista vapautunutta pentua lämmittääkseen sitä ja stimuloidakseen sen elintoimintoja. Näin pentu valpastuu pian etsimään emon nisiä. Kolmen viikon ikään asti kissanpentu ei kykene säätelemään ruumiinlämpöään ja pysyttelee siksi lähellä emoa. Alkuun se saa emon nisistä ravinteikasta ensimaitoa (ternimaitoa), joka sisältää runsaasti vasta-aineita. Muutaman päivän kuluttua nisistä alkaa tulla tavallista maitoa. Ensimmäisen kuukauden ajan pentu viettää kolmanneksen ajastaan emon nisällä. 7-10 päivän kuluttua sen paino on jo kaksinkertaistunut. Viiden ensimmäisen viikon aikana kissapentu alkaa liikkua ja sen aistit alkavat kehittyä. Kissa käyttää aikansa syömiseen, leikkiin ja nukkumiseen.

Viisi aistia

Vastasyntyneen pennun hajuaisti on kehittynyt sen verran, että se löytää emon luokse hajun perusteella. Se kykenee myös erottamaan kolme perusmakua: makean, suolaisen ja happaman, joista kahta viimeksi mainittua se ei kuitenkaan juuri arvosta. Pentu on vielä tässä vaiheessa sokea ja kuuro. Kissanpennun näkö- ja kuuloaisti kehittyvät lähes samanaikaisesti. Kuuloaisti alkaa kehittyä noin viiden päivän iässä, mutta pentu ei kuitenkaan pysty seuraamaan ääntä kuin vasta noin kahden viikon iässä. Kissalla on täysikasvuisen taidot noin kuukauden ikäisenä, jolloin se myös jo tunnistaa emonsa äänen perusteella. Pentu avaa silmänsä 7-15 päivää syntymän jälkeen. Vasta 3-4 päivää tämän jälkeen kissanpennun syvyysnäkö alkaa olla kehittynyt.

Kissanpennulla on erinomainen tasapainoaisti jo hyvin varhain, vaikka se onkin vielä melko kömpelö. Se hallitsee liikkeensä jollakin tavoin ennen kahden viikon ikää. Noin 17 päivän iässä kissa alkaa kävellä neljällä jalalla ja on kolmen viikon iässä jo niin taitava, että pystyy rapsuttamaan korvaansa takajalalla. 35 päivän ikäisenä se osaa jo raapia ja vetää myös kynnet takaisin tassun sisään.

Tärkeimmät ruumiinosat

Kissan kaikki tärkeimmät anatomiset alueet eivät kehity samaan tahtiin. Kissanpennulla on syntyessään suhteellisen suuri pää. Seuraavaksi sen raajat saavat lisää pituutta ja pentu näyttääkin kulkevan korkealla pitkien jalkojen päällä. Lopulta sen vartalo saa täysikasvuisen kissan sopusuhtaiset mitat.

Käyttäytyminen

Imeminen on synnynnäinen taito, mutta turkin hoitoon, ulostamiseen ja syömiseen liittyvät käyttäytymismallit ovat vain osin synnynnäisiä. Emo opettaa pennuille nopeasti tarvittavat taidot. Jo 15 päivän iässä kissanpentu kykenee nuolemaan etutassujaan. 30 päivän iässä se pyrkii ensimmäistä kertaa hiekkalaatikolle raaputtamalla alustaansa. Kolmen viikon iästä lähtien se osaa hoitaa asiansa itse hiekkalaatikolla. Jo neljännellä elinviikollaan kissanpentu osaa syödä myös ”oikeaa” ruokaa. Pentu matkii emon ja muiden pentujen käyttäytymistä ja näin tehdessään omaksuu myös ruokaan liittyviä mieltymyksiä. Pennulle kannattaakin tässä vaiheessa tarjota jonkin verran erilaisia ruokia (esimerkiksi sekä kuivaruokaa että säilykettä), koska kissojen syömiskäyttäytymiseen tiedetään liittyvän paljon opittuja käyttäytymismalleja.

Kissaeläimille tyypillisen viestintäkäyttäytymisen kehittyminen kestää kolmen viikon iästä noin 7-8 viikon ikään. Leikkiminen alkaa kolmannen elinviikon vaiheilla. Alkuun siihen kuuluu muiden pentujen kanssa leikkimistä ja vuorovaikutusta emon kanssa, mikä edesauttaa lajinsisäistä sosiaalistumista. Kissanpentu oppii näin hillitsemään raapimistaja kiinnostumaan ”saalistamisesta”, hyönteisistä ja pienistä esineistä. Lajille tyypillinen saalistuskäyttäytyminen alkaa näkyä ensimmäisen elinkuukauden lopulla. Muihin ystävällismielisiin lajeihin kohdistuvien sosiaalisten käyttäytymismallien kehittyminen alkaa noin kolmen viikon iässä ja jatkuu noin kolmen kuukauden ikään asti. Kissanpennun ympäristössä tulee olla runsaasti virikkeitä näkö- ja kuuloaisteille sekä sosiaaliselle käyttäytymiselle. Kun sitä silitetään ja käsitellään päivittäin, totutetaan lasten läheisyyteen ja muihin eläimiin sekä erilaisiin ääniin, kissasta tulee tasapainoisempi. Aikuisen kissan käyttäytyminen riippuu suuresti siitä, miten monipuolinen kasvuympäristö sillä on ollut.

  • facebook
  • youtube